1968, 2t 23min, K7, scifi/seikkailu/uraauurtava
Ohjaus: Stanley Kubrick
Käsikirjoitus: Stanley Kubrick & Arthur C. Clarke, perustuen Clarken omiin novelleihin
Pääosissa: Keir Dullea, Gary Lockwood, William Sylvester, Douglas Rain, Daniel Richter & Leonard Rossiter
Katsottavissa: Max, vuokrattavissa muun muassa Viaplaysta & Blockbusterista
Kategoria: Kauden “pakollinen” klassikko & suositus, kiitos Virpi!
Richard Straussin säveltämä, Friedrich Nietzschen kirjan innoittama Näin puhui Zarathustra pauhaa mahtipontisesti. Kivipaasia muistuttava musta monoliitti ilmestyy aikojen alussa isojen ihmisapinoiden luo.
Monoliitin innoittamina ihmisapinat keksivät uusia käyttötapoja kuolleen eläimen luille. Kierre on saanut alkunsa.
Miljoonia vuosia myöhemmin monoliittiin on vuorostaan törmännyt 1900-luvun ihminen. Paikalle löytöpaikalle kuuhun lähetetään tohtori Heywood R. Floyd (William Sylvester).
Tuore löydös puolestaan aloittaa eeppisesti kuvatun ja ajan henkeä mukailevan, varsin trippailevan matkan avaruudessa.
Sir Arthur C. Clarke rustasi elokuvan käsikirjoituksen yhdessä ohjaaja Stanley Kubrickin kanssa. Idea perustui Clarken omiin novelleihin Encounter in the Dawn (1953) ja The Sentinel (1951, suom. Vartija). Clarke julkaisi elokuvan ilmestymisvuonna samannimisen romaanin, jonka hän kirjoitti käsikirjoituksesta inspiroituneena.
Kubrick voitti merkittävän uransa ainoan Oscar-pystin 2001: Avaruusseikkailusta ja palkinto oli hieman yllättävämpi: visuaaliset tehosteet. Kubrick ei ollut kevään 1969 gaalassa noutamassa palkintoaan ja voitto herätti muutenkin eripuraa. Ei sillä, ettei se olisi ollut ansaittu, vaan siksi että ohjaaja-käsikirjoittaja Kubrick yksin sai palkinnon, eikä kukaan muista tekijöistä.
Osa elokuvan tehosteista on kieltämättä hieman kökköä näin 2020-luvun silmin katsottuna, mutta melkein 60 vuotta sitten ne olivat aikaansa edellä. Muun muassa yhdeksän vuotta myöhemmin ilmestynyt Tähtien sota ja kaukaisen galaksin isä, George Lucas ovat velkaa Avaruusseikkailun tekijöille.
Vuoden 1968 klassikko on toinen Kubrick-leffa, joka ollaan nyt käsitelty, ensimmäisen ollessa neljä vuotta aiemmin ilmestynyt Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia.
Juuson arvio: “Näin Avaruusseikkailun ensimmäistä kertaa ikinä ja menin aika tyhjällä pohjalla tähän leffaan. 60-luvun leffa, joka kestää vajaa 2,5h... Oijoi, pahaltahan se kuulostaa. Onneksi huoli oli turha! Leffa oli hienosti toteutettu ja sen teemat kantaa hyvin tähänkin päivään. Ihan syystä on klassikko tämä! 7,5/10.”
Sakun arvio: “Ei ollut ensimmäinen kerta kun näin Avaruusseikkailun, mutta edellisestä kerrasta oli jo aikaa. Tällaiselle pikku foliohatulle elokuvan tekoäly, HAL-9000 on kuumottava esimerkki. Myönnän elokuvan saavutukset ja merkittävyden tieteiselokuvalle, mutta tarina menee kuitenkin himpan verran yli oman hilsepään. Tämä seikkailu avaruudessa saa meikältä arvosanaksi 7,7/10.”
Comments